Olen Vihreiden ehdokas Helsingin valtuustovaaleissa 2025 numerolla 809. Lähdin ehdolle, sillä Helsinki ja sen asukkaat ovat muodostuneet minulle rakkaiksi reilun kymmenen asuinvuoteni aikana ja uskon, että näkökulmani sekä akateemisena ympäristöihmisenä että kulttuuritekijänä ja aktivistina antavat hyvän pohjan olla mukana päättämässä yhteisistä asioista ja tekemässä Helsingistä entistä parempaa paikkaa asua, rakentaa elämää ja perhettä, yrittää, ilmaista itseään, kohdata sekä kuulua yhteisöön. Aion puolustaa rohkeasti lähiluontoa, lähikulttuuria, lähidemokratiaa ja lähipalveluita sekä sivistynyttä tapaa tehdä politiikkaa, jossa kaikista pidetään huolta taustaan katsomatta.
Minua voit tukea lahjoittamalla tämän linkin kautta. Pienikin summa on on suureksi avuksi ja kiitollisuudella vastaanotettu!
Helsingin kaupunki voi tehdä kunnianhimoista politiikkaa omannäköisellään otteella ja olla edelläkävijä Suomessa ja myös maailmalla. Kansainvälisestä näkökulmasta Helsingin kilpailuetuja ovat vihreys, persoonallinen kulttuuritarjonta, toimivuus (kaupunkiorganisaation toimivuutta tulee kylläkin parantaa yritysten ja muiden yhteisöjen näkökulmasta), turvallisuus ja julkinen liikenne, jonka hintaa helsinkiläisille tulisi kylläkin alentaa nykyisestä. Ja tietysti kaupungin maanmainiot asukkaat! Minulle tärkeitä asioita, joiden eteen aion työskennellä vastedeskin, ovat
- lähiluonto
- lähikulttuuri ja
- lähidemokratia
sekä lähipalvelut. Tällä hetkellä Helsingissä vallitseva keskittämiskehitys Redeineen ja jättipäiväkoteineen ei ole suotuisa suunta, vaan se tulisi kääntää kohti monimuotoisia paikallisia toimijoita ja palveluita. Terveysasemat, kohtuullisen kokoiset koulut, päiväkodit, kylä-, kulttuuri- ja liikuntakeskukset sekä kivijalkaliikkeet lähipalveluina tukevat hyvinvoivia, aktiivisia kaupunginosia ja elävää kaupunkikulttuuria.
Panostamalla Helsingin valtteihin, vihreyteen, kulttuuriin ja turvallisuuteen voimme houkutella tänne vielä lisää yrityksiä, jotka tarjoavat työpaikkoja ja siten kasvattaa kaupungin yhteisöverotuloja sekä maltillisesti kehittää matkailua ymmärtäen Helsingin monimuotoisuuden ja sen brändin vahvuudet. Kaupungin tulee rohkeasti olla edelläkävijä ja panostaa vihreisiin innovaatioihin. Kestävä tulevaisuus on maltillista, kiertotalouteen perustuvaa kasvua ja yhteisöjen vahvistamista, jolloin yksilön tarve kulutukselle pienenee. Mielekkään arjen tekemisen ei tarvitse kaikkien kohdalla olla palkkatyötä, yhteisön toimintaan voi osallistua omista vahvuuksistaan käsin. Myös pienituloiset voivat olla osa toimivaa kaupunkia laadukkaiden julkisten palveluiden, kohtuuhintaisen asumisen sekä julkisen liikenteen ja lapsiperheiden tukemisen avulla.
Lisäksi sydäntäni lähellä ovat mikro- ja yksinyrittäjien aseman parantaminen, lähi- ja pienyrittäjien tuotteiden ja palveluiden suosiminen kaupungin hankinnoissa mahdollisuuksien mukaan, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen, edullinen julkinen liikenne sekä lasten ja nuorten palvelut. Niin ikään vanhuspalvelut tulee hoitaa laadukkaasti ja kunnioittaen, yksilön tarpeiden mukaan tarjoamalla yhteisöllistä asumista ja hoivaa sekä mahdollistamalla ikäihmisten aktiivisen osallistumisen yhteiskunnan eri toimintoihin. Yleisesti kannatan vahvoja, kaikkien saatavilla olevia julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita ja Vihreiden ajamaa omatiimi- tai omalääkärimallia.
Lähiluonto
Jokaisella kaupunkilaisella tulisi olla pääsy kohtuullisen etäisyyden päässä olevaan lähiluontokohteeseen. Lisäksi kaupunkia tulisi suunnitella pitäen viheralueet korkealla prioriteeteissa. Tulevaisuudessa kaupungin vihreys tulee olemaan entistä suurempi arvo ilmastonmuutoksen ja lajikadon myötä, ja se on Helsingille kansainvälinen valttikortti. Joissain kohteissa voitaisiin toteuttaa myös puustoisten viheralueiden lisäämistä mm. asfalttia poistamalla ja muutoin lisäämällä kasvillisuutta jo rakennettuihin kohteisiin. Tutkimusnäyttö osoittaa kiistatta luonnossa oleilun positiiviset vaikutukset ja tämän tunnistaa metsässä kulkija ihan ilman akateemista taustaa, oman välittömän kokemuksensa perusteella. Lähiluonnon saatavuus liittyy oleellisesti myös mielenterveyden kriisiin luonnon hyvinvointivaikutusten kautta.
Ilmaston lämmetessä kivisen kaupungin liiallinen kuumeneminen ilman varjostavia puita on todellinen riskitekijä, jonka seuraukset voivat pahimmillaan olla kohtalokkaita. Kasvillisuudella on vaikutusta myös vesitalouteen, ja mm. tulvat pahenevat kun asfaltilla päällystetty maa ei kykene imemään vettä. Kaupungin kasvaessa ei tiivis lisärakentaminen ole ainoa vaihtoehto, vaan kaupunkia ja sen kaavoitusta sekä rakentamista tulee suunnitella ottaen huomioon erilaiset vaihtoehdot, kuten jo olemassa olevien rakennusten muokkaaminen asuinkäyttöön, ullakkorakentaminen ja muu älykäs kaupunkisuunnittelu. Vihreässä kaupungissa on hyvä elää, ja hyvää elämää me kaikki haluamme.
Vesiympäristöön erikoistuneena biologina haluan kiinnittää huomiota myös Helsingin merenrantaan ja pienvesiin, jotka ovat herkkiä elinympäristöjä ja tarvitsevat myös suojelua. Kaikkea rantaviivaa ei tule rakentaa täyteen, vaan rantoja tulee jättää virkistysalueiksi ja muunlajisten eläinten elinympäristöiksi. Lintukosteikot ja muut eläinten tarkkailuun erinomaisesti sopivat alueet tuovat myös kaupunkilaisille suurta iloa ja harrastusmahdollisuuksia. Helsingin uudessa luonnonsuojeluohjelmassa on lisätty merellisiä suojelualueita merkittävästi, mikä onkin hyvä alku. Ohjelmassa tulisi kuitenkin huomioida suojavyöhykkeet, tulva-alueet ja valuma-alueet suojelun osana. Kaupungin ravinnepäästöjä tulee edelleen hillitä ja merenpohjan muokkaamista välttää.
Lähiluonnon puolustaminen sitoutuu myös ilmastoromahduksen ja lajikadon ehkäisemiseksi tehtäviin toimenpiteisiin. Elinympäristöjen verkostojen yhtenäisyys parantaa lajien resilienssiä. Ihmisen ja muunlajisten yhteiselo arjessa rinnakkain vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ihmisen ymmärrystä siitä, että olemme erottamattomasti yhtä ympäristömme kanssa. Lähiympäristössä toimiminen on välitöntä vaikuttamista sinne missä meillä kullakin on suurimmat mahdollisuudet vaikuttaa, ja sitä kautta vahvistuu yksilön kokemus toimijuudesta.
Lähikulttuuri
Kulttuuri on ihmiskunnan kruunu, se tapa jolla olemme olemassa, kerromme tarinoita ja teemme niistä kuolemattomia. Kulttuurilla on valta muuttaa kansakuntien historian suuntaa, tuoda ihmiset yhteen ja ilmaista yksilön ja kollektiivisen sisintä. Saan itse olla kiitollinen merkittävälle kulttuuritekijälle Virpi Suutarille, jonka upean dokumenttielokuvan Havumetsän lapset (2024) ansiosta tiesin, että metsäkoneen tulee pysähtyä jos ihminen menee sen lähelle ja siksi uskalsin mennä pysäyttämään koneen, joka oli ajellut Hukkajoen yli murskaten raakkuja. Kiitos elokuvataide ja kiitos Virpi! Sitten sainkin videolle todisteen törkeästä ympäristörikoksesta ja näyttöä medialle jutussa, joka avasi paineella hanan keskustelussa metsien käytöstä ja suuryritysten vastuusta.
Koska talouden diskurssi on yhteiskunnassamme tärkeä, ei tule myöskään unohtaa kulttuurin merkitystä bruttokansantuotteen ja taloudellisen arvon muodostajana. Rahan määrittämää arvoa tärkeämpi on kuitenkin kokemuksen merkitys ihmiselle, yhteisölle ja kansakunnalle. Kulttuurin saatavuus ja myös mahdollisuudet sen tekemiseen ja itseilmaisuun olisi tehtävä mahdollisimman helpoiksi.
Helsingin kaupungin tulee tukea monimuotoista kulttuuria sekä rahallisesti että tarjoamalla tiloja mm. ruohonjuuritason kulttuuritoimijoille, sillä nämä mahdollistavat matalan kynnyksen osallistumisen kulttuurisisältöjen tekemiseen, monipuolistavat tarjontaa ja luovat yhteisöllisyyttä. Edelleen tästä kasvustosta ponnistavat megaluokan tähdet, jotka tuovat kaupungille merkittäviä tuloja. Korkealaatuisen lastenkulttuurin saatavuuteen tulisi myös panostaa. Helsingin kulttuuritalojen monipuolinen tarjonta tulee taata ja alueellinen kulttuuritarjonta pitää laajana.
Olen itse ollut toteuttamassa mm. matalan kynnyksen musiikkitapahtumia ja nähnyt sen, millaista voimaa voi olla sen piirissä jaetussa kokemuksessa. Järjestän tapahtumia Lapinlahden taiteen, kulttuurin ja mielen hyvinvoinnin keskuksessa, paikassa, joka on kaupunkilaisille rakas ja herättänyt kiinnostusta ja huomiota myös ulkomailla. Omaleimainen, historiallisesti merkittävä paikka on avoin kaikille ja kannustaa osallistumiseen omista lähtökohdista. Kaupungin luonne ja vetovoima ovat vahvasti sidoksissa sen tarjoamiin erilaisiin kulttuurin muotoihin ja ilmentymiin sekä tekemisen mahdollisuuksiin.
Lähidemokratia
Kun kaikki kokevat tulevansa kuulluiksi ja ihmisillä on tunne siitä, että heistä pidetään huolta tasavertaisesti, voi yhteiskuntarauha säilyä. Ei ole päättäjienkään edun mukaista etäännyttää kaupunkilaisia heitä koskevasta päätöksenteosta, vaan osallistaa viisaasti ja oikea-aikaisesti. Kaupunkilaisten mukaan ottaminen esimerkiksi kaavoitusprosessin päätöksentekoon on nykyisissä käytännöissä todellinen haaste, mutta se on mahdollista kun siihen on tahtoa ja siihen myös varataan resursseja. Tässä voidaan ottaa lähestymistavaksi kulttuurisuunnittelu, joka näkee kulttuurin laajasti ihmisyhteisöjen toiminnan perustana ja korostaa laajaa osallisuutta. Se vaatii eri toimialojen yhteistyötä ja kokonaisvaltaista toiminnan filosofian muutosta holistiseen suuntaan niin, että kaupunkilaisten aktiivisuus nähdään voimavarana eikä uhkana. Näin vältyttäisiin myös raskailta valitusprosesseilta.
Sidosryhmien tunnistaminen, kuuleminen ja myös aito vuorovaikutus vaativat ymmärrystä kokonaisuuksista ja aktiivista tiedottamista. Tätä varten tulisi luoda kaupunkilaisfoorumi, jossa sidosryhmät saisivat tietoa ja voisivat ottaa kantaa suunnitelmiin ja projekteihin. Esimerkiksi kaupunginosa- ja muiden yhdistysten kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiminen antaa kaupungille näkökulmia mutta voi myös aktivoida lisää ihmisiä mukaan yhdistystoimintaan ja yhteisistä asioista huolehtimiseen.
Aktiiviset kaupunkilaiset, jotka ovat mukana päätöksenteossa, kokevat kaupungin omakseen. Siten he ovat sisäsyntyisesti motivoituneita toimimaan ja tekemään kaupungista itselleen ja kanssa-asujilleen hyvää ympäristöä. Meidän ei tule tukahduttaa kansalaisaktiivisuutta ja -aktivismia, vaan päinvastoin kannustaa. Monet Helsingissäkin tätä nykyä merkittävät toiminnot ovat lähteneet liikeelle intohimoisten aktivistien toiminnasta. Näistä esimerkkeinä voidaan mainita mm. Oranssi, Suvilahti ja Lapinlahti. Kaupungin toiminnoissa on nähtävissä myös positiivisia pilkahduksia, kuten Maunulan demokratiahanke ja Oma Stadi -osallistavan budjetoinnin ehdotukset.
Työnantajapuolella tunnetaan sisäisen yrittäjyyden käsite. Kun työtekijä toimii kuin omassa yrityksessään, on hän innovatiivinen, oma-aloitteinen ja valmis näkemään vaivaa yrityksen menestyksen eteen. Osallistuvat, aktiiviset asukkaat voivat olla kuin yrittäjiä omassa kaupungissaan liukuhihnatyöläisten sijaan (mitenkään liukuhinatyöläisiä väheksymättä!). Näin voidaan nähdä analogia kaupungin ja yrityksen toiminnan välillä, minkä taannoinen pormestarimme muutoin varsin kyseenalaisesti toi esille. Kyseisen pormestarin aikana ja sen jälkeenkin on Helsingin kehityksen suunnittelu ollut valitettavan paljolti kiinteistösijoittajavetoista, mutta tähän voidaan saada aikaan muutos. Kaupunki olemme me, helsinkiläiset, ja voimme visioida sen tulevaisuutta omaehtoisista lähtökohdista!